Wille Dahl Yhteiskunnallisten asioiden mietintää

Mikä susta tulee isona?

  • Mikä susta tulee isona?
    Mikä susta tulee isona?

Varmasti jokainen meistä on joskus nuoruudessaan kuullut sen omituisen kysymyksen, jonka aikuinen lapselle, nuorelle tai murrosikäiselle esittää. (käytän jatkossa vain termiä 'lapsi')

"Mikä susta tulee isona?"

Tässä itse tänään hämmästyin tämän kysymyksen luonteesta ja mahdollisesta kieroutumasta.

Kysymys tekee monia olettamuksia. Yritän listata nämä olettamukset tässä, todennäköisesti en onnistu aivan täysin, mutta yritän silti.

Oletus 1. Meistä tulee jotakin muuta kuin jo olemme.

Oletus 2. Tällä hetkellä emme riitä.

Oletus 3. Lapsi tietää mikä hänestä tulee tai tietää miksi haluaa tulla.

Oletus 4. Kun meistä tulee 'isoja' niin kehitys pysähtyy ja se on sitte siinä.

Oletus 5. Voimme olla vain jokin yksi asia.

En ole ihan täysin ymmärtänyt mikä kysymyksen pointti on. Onko tarkoituksena testata minkälaiseen sosioekonomiseen asemaan lapsi haluaa? Onko tarkoituksena testata mielikuvistusta? Onko tarkoituksena lauhduttaa lapsen kuvitelmia tulevaisuuden loistokkuudesta?

Ja muutenkin, mikä tarve tälle kysymykselle on? Jos oikein mietit tätä kysymystä, niin tässä oikeastaan yritetään saada lapsi projisoimaan itsensä joksikin vieraaksi ihmiseksi, jota ei edes tunne. Eihän meistä kukaan ole sama henkilö kuin mitä me olimme lapsena. Meissä on joitakin samoja piirteitä, mutta olemme yhtä vieraita lapsuutemme versioille itsestämme, kuin olemme vieraita toisillemme. Miksi sitten yritämme saada lapset olemaan heille vieras henkilö?
En edes mene siihen debattiin, jossa kysymyksen seurauksena lapselle kerrotaan elämän kovat arvot ja haihatuksien realismi, jonka tavoitteena on luoda hyvä työntekijä. Siitä olen varmasti kirjoitellut jo ihan tarpeeksi.

Jos palataan takaisin tuohon kysymykseen: "Mikä susta tulee isona?"

Mielestäni olisi parempi muodostaa kysymys uusiksi.

"Mikä/kuka sä oot?" tai "Mikä sun rooli on?" tai jopa "Mitä rooleja sulla on?"

Tuodaanpa kysymys nykyisyyteen. Samalla tavalla kuin meistä jokainen on autismin spektrillä, on meistä jokainen myös minkä tahansa roolin spektrillä.

Eli, jos lapsi sanoo olevansa astronautti, rallikuski, taidemaalari, balettitanssija, lumilautailija ja tubettaja, niin olisi hyvä sallia tämä roolitus, koska hän todella on kaikkia näitä. Hän on kaikkia näitä spektrillä.
Jos balettitanssijan spektrin lukemat ovat välillä 1-100, jossa 1 on täysi noviisi ja 100 on osaamisen huipentuma niin tuohon väliin mahtuu monenlaista osaamistasoa ja niitä kaikkia voi kutsua balettitanssijoiksi.

Tämän vuoksi olisikin parempi luoda lapsille mielikuva, jossa he tosiasiassa voivat olla mitä tahansa ja vielä tärkeämmin, he voivat olla montaa asiaa yhtäaikaisesti. Ja vieläpä juuri nyt tässä hetkessä, jossa he tuntevat itsensä ja heidän ei tarvitse kuvitella olevansa jotain muuta 'sitten joskus tulevaisuudessa'.

Ehkä tämänlainen ajatusmalli voitaisiin adoptoida koulujärjestelmään?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

"Mikä susta tulee isona?"

Mielenkiintoinen kysymys. Olen kuullut kysymyksen monta kertaa, mutta kertaakaan sitäe ei ole kysytty minulta. Toisaalta mitä väliä sillä olisi, kuudennella luokalla jo päätin että haluan työllistyä sellaiselle allalle josta olisi helpointa ja varminta saada töitä. Sitä ennen saatoin toki haaveillä esim roskakuskin, arkeologin, arkkitehdin tai taiteilijan töistä. Lapsuudenperheen elintason putoaminen kuitenkin sai minut heräämään, sysäämään turhat haaveet syrjään ja ajattelemaan rationaalisesti. Siksi hain ja opiskelin merkonomiksi, jotta minulla olisi "pätevyys" tehdä töitä kaupan kassalla mistä tosin myös pidän. Siitä huolimatta en ole onnistunut työllistymään sen jälkeen kun valmistuin ja siitäkin tulee tänä keväänä neljä vuotta. Ei ole edes ollut kustsua ainoaankaan työhaastatteluun vaikka kauppoihin ja liikkeisiin on haettu uusia myyjiä täyttä häkää. Olen ehkä liian persoonaton enkä välttämättä erotu massasta, mutta toivotaan silti että minua edes joskus vielä onnistaa. Mutta se minun elämsätäni ja sitten itse asiaan. Kysymyksessä itsessään ei ole mitään väärää vaikka sen asettulu on kömpelö. Sillä tarkoitetaan silti hyvin yksinkertaista sanaa. Lapselta voitaisiin yhtä hyvin kysyä mikä on sinun päämääräsi, mikä motivoi sinua tai mitä sinä tavoittelet. Ajatus ei niinkään ole siitä että lapsen pitäisi aikuisena jämähtää vaan kysymyksellä halutaan tietää mikä vetää lasta eteenpäin. Tämä tavoite saattaa myös muuttua ja elää ajanmyötä kun lapsi kasvaa ja kehittyy oppien lisää niin maailmasta kuin itsestäänkin, mutta myös elintason muuttuminen vaikuttaa lapsen tavotteisiin voimakkaastikkon kuten minulla muuttaa lapsen tavoitetta toiseen aina tilanteen mukaan. Eikä siinä ole mitään pahaa, päin vastoin se on täysin normaalia.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Mikä susta tulee isona?"

Yläasteen uskonnontunnilla opettajamme alkoi ennustaa tuota kullekin oppilaalle. Minun kohdallani hän kuitenkin sanoi, ettei osaa arvailla mitään, koska osaan vetää mitä roolia tahansa ja siten minusta voi tulla mitä tahansa.

Ja tuo opettaja oli ihan oikeassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset