Wille Dahl Yhteiskunnallisten asioiden mietintää

'Talous' - hyvä tekosyy sekä palkitsemiseen että rankaisuun

Olen huomannut, että taloudesta puhuminen on monesti kovin haasteellista. Miksi?

Koska yleisesti kaikki talouteen keskittyvä keskustelu kohdistuu ‘väärään’ paikkaan ja tapahtuu ‘väärästä’ näkökulmasta.

Tavallinen kansalainen ei sitä välttämättä ymmärrä, koska valtaa pitävä puhuu taloudesta tavalla, joka harhauttaa sen todellisesta luonteesta. Kansalainen luulee poliitikon puhuvan jostain ylevästä ideasta, mekanismista joka määrittää…. Jotakin. Tavallinen kansalainen ei aivan saa kiedottua ajatuksiansa talouden ympärille.
Vallan kahvassa olevat tahot ovat näet tehneet taloudesta liukkaan kuin märän palan saippuaa käyttämällä jargonia ja ‘epäpuhetta’, joka kuulostaa tavalliselta, mutta ei ole sitä. Valtaa pitävät taloutta tulkitsevat ylipapit muuttavat talouden tilanteen ja merkityksen tilanteen vaatimalla tavalla tehden asian ymmärtämisen hankalaksi. Ja sen myöntäminen ettei ymmärrä mistä puhutaan on ‘suuri synti’. Tästä johtuen valtaosa ihmisistä vain nyökyttelee päätänsä ja toistelee poliittisen johtajiston sepittämiä tarinoita taloudesta joko kuulostaakseen fiksulta tai kuuluakseen joukkoon.
Ne, jotka ymmärtävät mistä on kyse ja puhuvat vastoin ‘virallisesti hyväksyttyä talousgospelia’ leimataan hyvin nopeasti sen pahimman ismin kannattajaksi, jota kollektiivisesti kullakin hetkellä pelätään. Ja näin soraäänet hiljennetään tai ajetaan keskustelun laitamille.

Taloudesta on tehty pyhä merkkipaalu, jota mitataan kuin pienen lapsen kasvukehitystä ovenpielestä. Mutta puhuminen siitä sellaisena on väärä fokus koko keskustelulle. Nimittäin talous on vain työkalu ja siten vain osa suurempaa kuvaa.

Taloudesta puhuminen harhauttaa konkreettisista ongelmista, joita meillä on.
Suomea, jota on pidetty puhtoisena pulmusena, riivaa korruptio. Tätä korruptiota peitellään ja puhetta siitä toppuutellaan viittaamalla kansainvälisiin korruptiomittareihin ja tutkimuksiin, jotka mittaavat vain yhden tyyppistä korruptiota - sitä, jossa ruskea rahaa täynnä oleva kirjekuori vaihtaa omistajaa. Kansainväliset mittarit eivät mittaa hyväveli-kapitalismia. Kansainväliset mittarit eivät mittaa politiikan ja liike-elämän ‘pyöröovi’-ilmiötä. Kansainväliset mittarit eivät mittaa politiikan moraalista korruptiota eli sitä kun vahva alistaa heikkoja.

Suomen hallituksen tällä kaudella suorittamat taloustoimet, tunnetaan muualla maailmalla termillä ‘austerity’.
Alla määritelmä.

Difficult economic conditions created by government measures to reduce public expenditure.


Eli, valtionhallinnon julkisten palveluiden leikkauksista johtuvat vaikeat taloudelliset ajat.

Ja tätä leikkauspolitiikkaa suoritettiin samalla kun Suomessa on ollut taloudellinen nousukausi menossa. Tässä tilanteessa pitää myös tarkastella mistä leikattiin ja mistä ei.
Tiivistettynä, kansalta leikattiin monissa eri muodoissa, yritystuista ei leikattu, puolustusvoimien budjetista ei leikattu vaan osteltiin uusia hävittäjiä, ja joidenkin tahojen mukaan pakolaiskriisiin on laitettu jo miljardeja.

Samaan aikaan otettiin käyttöön myös Sipilän ‘aktiivimalli’, jonka tarkoitus on puhtaasti nöyryyttää ja köyhdyttää vähäosaisia. Siis niitä, joista meidän sivistysvaltiona tulisi pitää huolta.
Aktiivimalli, kuten tiedämme, oli tarkoitettu ajamaan työttömät töihin (vaikka ilmaiseksi!) tai työllistymistä edistäviin toimintoihin.
Aktiivimallilla ja sen oheistoiminnalla onnistuttiin entisestään tekemään tulonsiirtoa alhaalta ylöspäin. Työttömiä patistettiin erinäisille kursseille, joista valtio maksoi hunajaa, ja joiden järjestäjät hyvin todennäköisesti olivat jollain tavalla poliittisessa kytköksessä valtapuolueisiin. Työttömiä myös puskettiin työnantajille maksuttomiin, siis valtion kustantamiin, 'töihin' joko ‘harjoitteluun’ tai ‘työkokeiluun’ peruspäivärahan voimin. Jälleen tulonsiirtoa alhaalta ylöspäin halvan työvoiman muodossa. Vähävaraiselle Suomi alkaa näyttää enemmän ja enemmän avovankilalta, jonne on kuulemma lottovoitto syntyä.


Se mitä hallitus on aikaansaanut koko kautensa aikana voidaan kiteyttää seuraavasti: 


Kansalle keppiä, keppiä ja lisää keppiä. Varakkaille, rityksille ja poliittiselle päättäjistölle porkkanaa.


Koko talouskasvu, joka maailmalta Suomeen saapui, valui siis hallituksen toimien ansiosta suoraan yritysmaailman taskuun ja sieltä omistajille osinkoina. Tämän Kokoomus, Keskusta, Persut ja Siniset aikaansaivat. Monien tahojen mielestä elämme ihmiskunnan vaurainta aikaa. Jotenkin meidän poliittinen päättäjistö onnistui kuitenkin luomaan Suomeen köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Mutta pidetäänpä hiljainen kyynelten koristama hetki sen vuoksi, että vähäosainen käy hyväosaisen taskulla. On se rankkaa olla hyväosainen.

Taloudesta puhuminen ei siis ole kovin hyödyllistä… paitsi, jos kuulut poliittiseen päättäjistöön tai yhteiskunnan varakkaisiin. Nämä tahot käyttävät ‘taloutta’ perusteluna itsensä palkitsemiselle ja samanaikaisesti syynä leikkauspolitiikalle. Kaikki progressiiviset kansaa hyödyttävät asiat torpataan tai pyritään torppaamaan ‘talouden tilanteella’.


Otetaanpa tiivistys.
Kun julkisuudessa puhutaan taloudesta ja talouskasvusta, puhutaan itse asiassa omistaja-luokan hyvinvoinnista. Kun talous kasvaa, omistajat voivat paremmin.
Leikkauksia voidaan tehdä nousu- ja laskukaudella, jos se vaan jotenkin hyödyttää poliittisia päättäjiä ja omistajia.
Vähäosaiset voidaan aina heittää bussin alle, koska “kikkelis kokkelis, mitäs olet köyhä”.
Varakasta yläluokkaa ja voittoa tekeviä yrityksiä pitää tukea runsain yhteiskunnallisin varoin ja itkeä vuolaasti, jos vähäosaisille annetaan murusia pöydältä - senkin varkaat, ettäs kehtaatte viedä hyväosaisten taskuista rahaa!

Ei ihmekään, että kaduilla vastaan tulevat ihmiset näyttävät pettyneemmiltä ja huonommin voivilta kuin koskaan aiemmin, kun asenteet ja politiikka on ollut tämänlaista.

No mutta ainakin autot kuuluvat meille. Vai kuuluivatko ne teille? Kenelle ne oikein kuuluvat? On kyllä ristiriitainen viesti...

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Lisätään sinällään hyvään kirjoitukseen vielä se, että vaikka suomalaisessa valtamediassa luodaan kuvaa, jonka mukaan vallanpitäjien toteuttama politiikka olisi "talousasiantuntijoiden" suositteleman mukaista, on totuus se, että kansantaloutta parhaiten tuntevat asiantuntijat tuomitsevat tuollaisen leikkauspolitiikan juurikin kurjistamista aiheuttavana.

Täältä löytyy linkkejä artikkeleihin, joissa talousnobelin voittaja Joseph Stiglitz puhuu leikkauspolitiikasta:

https://www.google.com/search?q=joseph+stiglitz+au...

Käyttäjän WilleDebaucherDahl kuva
Wille Dahl

Joo, tämä on mun mielestä todella outo ilmiö. Siis tämä, että taloudesta oikeasti tietävät tahot jätetään järjestelmällisesti päätöksenteon ulkopuolelle.

Mutta toisaalta, sehän on järkevää toimintaa niiden tahojen osalta, jotka haluavat sumuttaa kansaa ja tehdä tulonsiirtoja alhaalta ylöspäin.

Ja kiitos lukemisesta ja kommentista!

PS. Stiglitz on timanttii!

Käyttäjän jarirobson kuva
Jari Robson

Taloustiede on ylitieteellistettyä, sanastoillaan todella elitistinen sekä täynnä luotaan työntäviä tilastoja, että tavallisen kansalaisen on todella vaikea lähestyä koko aihetta. Voisi jopa sanoa, että se on jopa tarkoitus, ettei ihmiset paremmin pyrkisi aiheeseen edes perehtyä.

Vaikka taloustieteessä on sana tiede, eihän se tiedettä ole, vaan pitkälti se on täynnä olettamista ja ennustamista, joka ”tieteenlajina” vielä sisältää erilaisia koulukuntia. Tämän vuoksi taloustiedettä voidaan jopa vertaa uskontoihin, kun ei ole mitään yhteneväistä näkemystä, miten esimerkiksi taloutta olisi maassa järkevintä toteuttaa.

Taloustieteessä luulisi perimmäisen ajatuksen olevan se, että olemassa olevia resursseja käytettäisiin ja ohjattaisiin mahdollisimman rationaalisesti niin, että toiminta olisi kestävää ja jokainen hyötyisi tästä. Taloustieteessä ei kuitenkaan oteta ollenkaan kantaa siihen, että elämme rajatuissa oloissa rajallisine resursseineen, vaikka tällaisissa oloissa ikuiseen talouskasvuun perustuvaa markkinataloutta ei voida matemaattisesti edes loputtomasti harjoittaa. Tämän mallin ylläpitämiseen kuitenkin meidän moderni taloustiede meitä opettaa ja tätä koulukuntaa pitkälti nykyiset taloustieteen ”asiantuntijat” edustavat.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Oikein hyvä.

Mistä voidaan päätellä kuka on talouden asiantuntija?

Käyttäjän jarirobson kuva
Jari Robson

Asiantuntija-asema on pitkälti työn kautta saatu titteli, tai sitten itselle oikeutettu asema käytyjen alan tutkintojen vuoksi. Yleisesti asiantuntijaksi mielletään myös sellainen ihminen, joka on saavuttanut syvällisemmän perehtyneisyyden kyseiseen asiaan.

Kuitenkin talousasiantuntijan näkemykset eroavat välillä paljonkin toisistaan, joten kukapa niistä oikeasti on todellinen asiantuntija?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset