Wille Dahl Yhteiskunnallisten asioiden mietintää

Koulutuksen haasteet nyt ja tulevaisuudessa

Viimeisimmän hallituksen moninaiset leikkaukset ovat kohdistuneet Suomen kilpailukykyä edistäviin sektoreihin, koulutukseen ja tieteeseen. Tämä on sinällään ironista, ottaen huomioon Sipilän masinoimat KIKY-leikkaukset lomiin ja muut työajan pidennykset, joiden tarkoitus oli nimenomaan nostaa kilpailukykyä.

Mielestäni koulutukseen ja tieteen tekemiseen tulisi satsata isolla kädellä, koska ne ovat lopulta melkeinpä ainoat kilpailukykyä nostavat toimet, joita Suomessa voidaan tehdä. Tavaran tuotannossa Suomi ei kykene kilpailemaan halpamaiden kanssa. Työväen palkkojen lasku johtaa heikentyneeseen ostovoimaan ja sitä kautta kaikki kärsivät, myös yritykset. 

Meidän täytyy siis kilpailla jollain muulla. 

Kuten evoluutiobiologiassakin, se joka kykenee nopeiten sopeutumaan ympäristön muutoksiin voittaa selviytymispelin. Maailma muuttuu jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Näkisin, että meidän kilpailuvalttimme voisi olla se, että me sopeudumme nopeiten näihin muutoksiin. Tämä vaatii panostuksia koulutukseen, mutta myös muutoksia koulutukseen.


Kuinka hyvin nykyinen koulutusjärjestelmä toimii?

Omakohtainen kokemukseni koulunkäynnistä on se, että hyvin pieni osa siitä mitä opetetaan on hyödyllistä työelämässä. Aloittaessani opiskeluni Helian ammattikorkeakoulussa vuonna 2001, meille uusille oppilaille pidettiin 'orientoitumispäivä'. Tämä päivä sisälsi kaiken tavanomaisen, mitä uusille oppilaille varmaan tänäkin päivänä oppilaitoksissa käydään läpi. Eli, käytiin läpi koulun tiloja, kirjoitettiin kirje tulevaisuuden minälle, käytiin läpi koulun käytäntöjä ja lopulta koulun rehtorin/johtajan inspiroiva tervetuliaispuhe. Mikä itselle jäi mieleen vahvimpana koko tuosta päivästä oli eräs tietty kohta tuosta puheesta. Nimittäin se kohta, jossa rehtori/johtaja kertoi mitä tulemme oppimaan koulussa. Muistinvaraisesti olen sen kirjoittanut tähän alle.


"Tulette oppimaan täällä koulussa yhden prosentin siitä, mitä tulette oppimaan työelämässä."


Silloin en tietenkään ymmärtänyt, kuinka osuva tuo kyseinen lausahdus olikaan. Nyt ymmärrän. Ja jotenkin tuntuu jopa, että kaikesta siitä mitä tuolla koulussa opittiin, olen ehkä pystynyt hyödyntämään työssäni siitäkin vain yhden prosentin.
Mitä sitten yritän sanoa? Pelkästään sen, että monet koulutukset, joiden tuloksena on jonkinlainen tutkinto, sisältää hirvittävän määrän ylimääräistä täytehöttöä, jonka ainoa tarkoitus on täyttää tutkintovaatimukset.
Ja lisäksi, monissa tutkinnoissa lähestymistapa on haulikkomalli, eli yritetään opettaa vähän kaikkea ja toivoa, että jokin osuu. Voisi olla parempi muuttaa lähestymistapa sellaiseksi, että opetettaisiin hyvin spesifisesti niitä asioita, joista on välitöntä hyötyä tai tarvetta työelämässä - kutsutaan tätä vaikka kiväärimalliksi.

Tällä hetkellä kuulee aika paljon mediassa siitä, että ei löydy tarpeeksi osaavaa työväkeä. Tämän asian totuusarvosta en osaa sanoa. Oletetaan, että tämä on totta. Oletetaan, että tarvitaan nopeampia koulutusmalleja, jotka vastaavat paremmin alati muuttuviin tarpeisiin.


Koulutukselle ‘radikaali’ uusi suunta

Erityisesti nuoret ovat joutuneet tulemaan kasvotusten sen kanssa, että koulutuksen arvo on kokenut mahalaskun. Työelämän kasvavat vaatimukset työntekijöille on johtanut koulutusinflaatioon, eli tilanteeseen, jossa erottautuakseen työnhakijana, työnhakijoiden täytyy olla jatkuvasti korkeammin koulutettuja. Ja pelkkä koulutus ei riitä, vaan pitäisi olla vielä alan tuntemusta hakiessaan alalle töihin, jopa aloittelijatason tehtäviin.

Tämä ‘koulutuskilpailun’ tilanne on itseasiassa aiheuttanut mitä ihmeellisimpiä lieveilmiöitä. Innokkaat tai epätoivoiset työnhakijat, riippuen näkökulmasta, ovat menneet jopa niin pitkälle, että ovat jättäneet avoimia videohakemuksia LinkedIn:iin, joissa he yrittävät saada mahdollisten työnantajien huomion, esim. laulamalla ja soittaen pianoa. Ja he eivät hakeneet laulajan tai pianistin töitä.
Kaikki tämä saadakseen työpaikan? Aikamoiseksi sirkukseksi on mennyt koko homma.

Mitä, jos tehtäisiinkin niin, että hyödynnettäisiin entisaikojen kisällijärjestelmää?

Eli muokattaisiin tutkintoja siten, että leikataan tutkinnoista 50-70% pois, tehden niistä nopeampia suorittaa ja päästen eroon täytemateriaalista. Ja sitten lisätään tutkintoihin vuoden verran työskentelyä yrityksessä.

Tällä tavalla voitaisiin osallistaa yritykset myös koulutuksien toteuttamiseen käytännön tekemisen kautta.

Tällä hetkellä yritykset pääsevät nauttimaan yhteiskunnan tuottamasta osaamisesta. Samaan aikaan yritykset kasvavassa määrin pyrkivät erkaantumaan yhteiskunnan ylläpidon vastuista, nimittäin verojen maksusta. Tämä uusi menettelytapa, jossa yritykset velvoitettaisiin osaltaan kouluttamaan uudet työntekijät osana valtion tarjoamaa koulutusta sitoisi yhteen julkisen ja yksityissektorin molempia hyödyttävällä tavalla.

Miten tämä eroaa oppisopimusjärjestelmästä?

Oppisopimusjärjestelmä on käytännössä kuollut. Yleisesti yrityksiä ei kiinnosta osallistua kouluttamaan ammattitaitoista työväkeä, vaikka se olisikin heidän etujensa mukaista. Liiketoimintamallit perustuvat liiaksi lyhytjänteiseen kvartaalijärjestelmään, jossa voitot pitää maksimoida vuosineljänneksillä. Tämänlainen lyhytnäköinen voittojen tavoittelu automaattisesti sulkee ulos ison osan yhteiskuntaa laajemmin hyödyttävästä toiminnasta. Se samalla sulkee ulos pidemmän aikavälin hyödyt myös yrityksiltä.


Onnistumisen edellytykset

Jotta tämä kisällijärjestelmä onnistuisi, on meidän tehtävä muutamia linjauksia ja ehtoja.


1. Jokainen tutkinto oikeuttaa opiskelijan yhteen tai kahteen eri yritykseen oppimaan vuoden ajaksi työntekijänä.

2. Tutkinnosta saatava oikeutus umpeutuu kahden vuoden päästä koulutuksen päättymisestä, mutta ei kuitenkaan kesken työssäoppimisen

3. Yrityksiin, joihin kisällitoimintaa voidaan soveltaa, tulee olla liikevaihdoltaan vähintään miljoona euroa vuodessa.
4. Yrityksessä voi olla samaan aikaan töissä yhtä monta kisälliä, kuin liikevaihto on miljoonissa euroissa, eli 100 miljoonan liikevaihdolla voi siellä olla kisällejä töissä 100 kappaletta.

5. Kisällit voivat itse valita missä haluavat kisällitoimintansa suorittaa, kunhan kyseinen yritys soveltuu koulutuksen alaan; yritykset eivät voi kieltäytyä kisällitoiminnasta vaan heidän tulee ottaa kisällit heille töihin.
6. Yritys on velvollinen saman kisällin koulutukseen vain kerran, ellei yritys omasta halustaan tahdo ottaa samaa henkilöä uudestaan, esim. jos kisälli käy toisen tutkinnon/koulutuksen.

Tällä järjestelmällä kisällit saavat sekä koulutuksen, että myös työkokemusta. Molemmat auttavat työllistymisessä kisällijakson jälkeen. Mikäli siis ei työllisty siihen yritykseen, jossa suoritti kisällijakson. Ja tietysti yrityksillä on tietynlainen insentiivi palkata kisälli jatkoon, koska ovat jo satsanneet häneen.

Harkinnanvaraista on, että tuettaisiinko kisällitoimintaa myös valtion taholta, esim. palkkatuella. Perustulomalli sosiaaliturvan muotona olisi hyvä perusta myös tälle järjestelmälle, mutta olisi toki suotavaa, että kisällityöntekijät saisivat myös jotain korvausta tekemästään työstä, jotta heistä ei tulisi vain uusi hyvin koulutettujen matalapalkkatyöntekijöiden ryhmä.
Jos oletettaisiin, että kisällille maksettaisiin 1000e/kk perustulona ja sitten siihen päälle yritykseltä 1000e/kk niin tilanne olisi varmasti kohtalainen.

On otettava huomioon, että kaikilla uusilla työntekijöillä menee noin 3kk työllistymisestä siihen, että oppii talon tavoille ja talon työkalut. Voidaan vahvasti olettaa, että kisällit pystyisivät lähes samaan tuottavuuteen 4-6 kuukauden aikana kuin aiempi alan osaaja. Loput 6-8 kuukautta olisivatkin yritykselle sitten hyvin kannattavia, kun uusi työntekijä tekisi tuottavaa työtä kuin kuka tahansa yrityksen työntekijä ja palkkakustannukset olisivat vain sen 1000e/kk (+ sivukulut).

Loppusanat

Tällä kisällijärjestelmällä saataisiin nopeammin uutta osaamista työmarkkinoille ja uudistettaisiin koulutusjärjestelmä paremmin palvelemaan nykypäivän nopeasti muuttuvia tarpeita.
Tällä tavalla työntekijät voisivat myös nopeasti uudistaa osaamistaan pitkin elämää ja myös muuttaa urapolkuja helpommin, toisin kuin nykyisessä järjestelmässä.
Lyhyellä aikavälillä tämä kisällijärjestelmä olisi todennäköisesti taloudellisesti hieman kuormittava yrityksille, mutta pitkällä aikavälillä se palvelisi koko yritysmaailmaa.

Kaikille aloille tämänlainen järjestelmä ei välttämättä sovi kovin hyvin. Toisaalta, voidaan argumentoida myös, että nykyinen järjestelmä ei sovi hyvin kaikille aloille.
Selvää on kuitenkin, että tarvitsemme parempaa ja nopeampaa koulutusta, jos haluamme pitää työväen osaavana myös tulevaisuudessa.

Mitä mieltä olet?



Voit seurata yhteiskunnallisten ajatuksieni virtaa myös somessa:
 

Facebook

Twitter

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset